Juuri kun tuntuu että elämä hymyilee ja stressi katoaa, tapahtuukin jotain pysähdyttävää, joka saa taas muistamaan kuinka häilyväistä ja arvaamatonta elämä on. Sääli, että tällä kertaa elämän piti muistuttaa tästä faktasta lapsien kautta...   :/

Ihan hirveää, kun pieni lapsi joutuu kokemaan jotain sellaista, mitä rakas villikko poikani joutui kokemaan. Aikuisenkin elämä järkkyisi tuollaisesta ihan kauheasti, mietin vain miten kova paikka se lapselle on. C'était pas sa faute, les parents auraient dû regarder mieux.

Sain toisaalta M:ltä piristävän kääliöinti puhelun.   :D   Se oli ihan hassu! Pitäisi mennä tanssimaan. Ja hah ja hih!!!