Nyt kun kouluvuosi alkaa loppua (ihanan kamalaa), ajattelin summata yhteen kuluneen vuoden. Paljon on tapahtunut ja paljon olen oppinut. Jotta tämä menisi oikein, on aloitettava kesästä 2006.

Kesä 2006 oli mulle ihan uutta. Mä aloin käydä ulkona, tapasin poikia, menetin neitsyyden (mikä ei oikeasti ole niin iso juttu). Mä vietin "hullua nuoruuskesää", jonka monet ikäiseni ovat viettäneet jo paaaljon aiemmin. Ensimmäistä kertaa mä tunsin itseni naiseksi ja kauniiksi sellaiseksi. Oli ihan uskomatonta, että pojat saattaisivat oikeasti kiinnostua myös minusta. Kesä antoi mulle paljon lisää varmuutta ja rohkeutta olla oma itseni. Mä sain yhden loistoystävän. Toisaalta mä myös olin aika pyörällä päästäni kaikesta: pääsin molempiin kouluihin, jouduin tekemään ison muuttopäätöksen. Hyvästelin ystäviä, pakkasin ja muutin. Ja tietysti itkin...

Koulun alku, syksy 2006 oli shokki. Ystävät kotikotona, uusi kaupunki ja uudet ihmiset täällä. Oli kauhee, kun en tiennyt vapaa-ajalla, mitä olisin tehnyt. En keksinyt kivoja harrastuksia, kaipasin vain kaikkea vanhaa tuttua ja turvallista. Onneksi sain yhden uuden ja todella hyvän ystävän täältä.

Loppuvuosi 2006-2007 tähän pisteeseen onkin mennyt sitten sekavissa merkeissä. Ahdisti ja ahdistaa tämä, kun en oikein vieläkään ole löytänyt oikeaa koulua itselleni, en ole vielä varsinaisesti kotiutunut tänne. Toisaalta olen saanut uusia ihania kavereita, ja uuden loistavan ystävän. Toinen hyvä ystäväni on saanut asiansa suhtkuntoon, muuttaa poikaystävänsä luo. Tämä mies on hyvä tyyppi, hauska. Mä pidän siitä. Kaverini tosin pitäisi olla hieman enemmän "omapäisempi" eikä niin keskittyä siihen, kuinka muut ajattelevat, että tulisi elää ja olla ja näyttää,  tai kuinka miesten kanssa pitäisi toimia.

Mä olen oppinut ihan uskomattoman paljon tänä vuonna. Mä olen saanut roppakaupalla itsevarmuutta. Ihaninta tässä on se, että täällä ketään ei tuomita ulkonäön pohjilta. Vain se kuinka käyttäydytään on merkityksellistä. Olen saanut taas hieman enemmän selville, millainen mä olen luonteeltani.

En pidä siitä, miltä näytän. Olen itse lihottanut itseni, kun olen ahminut ongelmiini. Tämä ärsyttää minua, sillä en tunne oloani hyväksi tässä kropassa. Onneksi voin vaikuttaa asiaan. En myöskään pidä siitä, että olen alkanut lipsumaan koulun kanssa. Minun pitäisi olla ahkerampi, vaikka aina ei kiinnostaisikaan. Ja minun pitäisi olla vakavampi useammin.

Toisaalta pidän siitä, että osaan höpsötellä ja nauraa ja tehdä "noloja" juttuja. Pidän siitä, että minulla on erilaisia ystäviä. Pidän siitä, että olen "viaton". Pidän siitä, että olen oppinut näyttämään enemmän tunteitani.

Nyt on melkein jo hyvä olla. On vain saatava fyysinenkin hyvä olo.   :D 

Olipas taas tout le monde aime le monde tekstiä