Tänään tai siis nyt oon koko pitkän viikonlopun mun omassa kotona en siis kotikotona. Mun pitäis tehdä kaikkia koulujuttuja... voi plääh vaan... Mutta siis toi ei ollut se mun pointti tässä jutussa.

Mä haluaisin, että olisi jo kesä ja mä pääsisin mökkeilemään. Just mietin, kun en ole oikein saanut nukutuksi (kiits kiva naapuri ja sun telkkaris!!!), että mökki on aina ollut the ultimate place without worries mulle. Sinne kun pääsee, niin maailma kirjaimellisesti pysähtyy. Noh, rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että tämä johtuu myös siitä, ettei siellä ole muuta kuin metsää  :D  Kuitenkin, siellä harvemmin mulle tulee minkäänlaisia ahdistuksia tai suuria suruja. Jotenkin siellä ei ole koskaan kiire minnekään.

Mä rakastan niitä aamuja, kun herään ensimmäisenä, tupa kylpee auringon valossa, keitän aamukahvit ja istun hiljaa... Joskus saatan oikein repästä ja mennä ulkoportaille istuksii ja nauttimaan aamusta. Mä rakastan sitä tupaa, se on niin valoisa ja niin ihana! Ja sitten kun tylsyys iskee, mä lähden kävelee tai otan mökkipyörän ja suoritan extreme-pyöräilyn rantaan (siinä ei siis toimi jarrut kunnolla siinä fillarissa) ja menen sinne laiturille makoilee ja ehkäpä suoritan nudistiuinnin (ihan måste homma kesällä). Ja sitten mennään kylille ja katsellaan maailman menoa, kunnes onkin jo aika mennä mökille tekee ruokaa ja sitten alkaakin päivän kohokohta kalastusretki Vilsun kanssa: mä soudan ja valitan ja toinen onkii ja kiljuu mulle suunnan.  :D 

Oi, tää niin tahtoo mökille!!! Ja kesän!!! Vaikka tää pitää tästä talvestakin. Nyt on sellainen aurinkoinen pakkasilma. Kun mun ikkunasta katsoo ulos, näyttää siltä, kuin joku olisi tyhjentänyt kimallepurkin ulos: pakkaskimallusta... Loves it!!!